sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Aina, itsessään ja oletusarvoisesti – osa 1.

Jos YK:n "rotusyrjintä"-määritelmä laajennetaan rasismin määritelmäksi, on rasismilla silloin kaksi kriteeriä.

1) Sen täytyy pohjata "rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalaisuuteen tai etnisyyteen".

2) Sen täytyy aiheuttaa "erottelua, poissulkemista tai sellaista etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on yhdenvertaisuuden tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla elämän alalla".

[Huom. Pidän YK:n määritelmää rotusyrjinnästä essentialistisena ja puutteellisena, mutta edetään tällä erää sillä, koska tämä lienee yleisesti tunnetuin määritelmä myös rasismille.]

Edelliseen perustuen maahanmuuttokriittisyys voi olla rasismia monesta syystä, riippuen siitä minkälaisin asentein sitä harjoitetaan – esimerkkeihin on tarpeetonta mennä. Rasismia se on kuitenkin aina, itsessään ja oletusarvoisesti yhdellä tietyllä yleisellä tavalla. Tämä sisältyy sanaan 'maahanmuuttokritiikki' ja koskee kaikkia maahanmuuttajiin kohdistuvia negatiivisia asenteita – myös sellaisia joita ei kutsuta maahanmuuttokritiikiksi.


Suomeen kohdistuvalla maahanmuutolla tarkoitetaan Suomeen kohdistuvaa muuttoa, jossa toimijana on sellainen ulkomailla syntynyt tai asunut ihminen, joka ei ole syntynyt Suomen kansalaiseksi. Oleellista tässä yhteydessä on huomata, että maahanmuuttoa aivan olennaisesti määrittää muuttajan kansallinen ja etninen alkuperä sekä kansallisuus (tai kansalaisuudettomuus) – muussa tapauksessa puhuttaisiin vain muutosta tai paluumuutosta. 'Maahanmuuttajuus' on siis etnisyyteen ja kansalaisuuteen perustuva kategoria.

Kun maahanmuuttoon kohdistetaan kritiikkiä, tai itse ilmiöön tai maahanmuuttajiin projisoidaan negatiivisia mielikuvia, yleistyvät näin ilmaistut asenteet juuri maahanmuutto-sananvalinnan takia koskemaan väistämättä kaikkia maahanmuuton subjekteja eli maahanmuuttajia (ja usein myös muita tällaisiksi käsitettyjä ihmisiä). Näin kritiikki tai negatiiviset mielikuvat tuottavat tahtomattakin Suomeen muuttaneiden ei-suomalaisten etnisyyksien ja suomalaisten välistä eriarvoisuutta juuri alkuperän ja kansalaisuuden perusteella. Maahanmuuttoa ei yksinkertaisesti ole olemassakaan ilman näitä statuksia.

Toisin sanoen, sellaisen tiedon tuottaminen tai välittäminen, joka yhdistää negatiivisia mielikuvia maahanmuuttajiin tai maahanmuuttoon ilmiönä (tämä kun väistämättä myös rinnastuu maahanmuuttajiin ryhmänä) on rasismia.

Rasismia tästä tekee seuraavat seikat:

1) Tällaisen rinnastusten kautta kritisoidaan automaattisesti maahanmuuttajia kansalliseen alkuperään, kansallisuuteen ja etnisyyteen perustavan syyn perusteella. Maahanmuuttaja nimittäin ei ole maahanmuuttaja mistään muusta syystä kuin hänen kansalliseen alkuperään, kansallisuuteen ja etnisyyteen perustavan syyn perusteella.

2) Tällaiset rinnastukset luovat ja tukevat käytäntöjä, jotka aiheuttavat erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on yhdenvertaisuuden tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla elämän alalla.

Tiedän, että edellinen nostaa monien maahanmuuttokriitikoiden karvat pystyyn, mutta tämä ei ole minun vikani, minä en ole näitä rasistisia rinnastuksia nimittäin keksinyt.


"Syrjintää! Sananvapauden tukahduttamista! Maahanmuuttoa ei voi kritisoida tulematta leimatuksi rasistiksi!", rasistit kivahtavat. Eikä ole, väärin argumentoitu! Kysymys on vain ja ainoastaan siitä faktasta, että maahanmuuttoa ei voi kritisoida olematta rasisti. Rasismin osoittamisella ja sananvapauden rajoituksilla puolestaan ei ole mitään korrelaatiota, kuten kaikki hyvin teidämme. Eikä kyse ole leimaamisesta, vaan rasismista itsestään ja rasistina olemisesta. Rasismi ei ole leima, vaan tietynlaisen käytöksen selkeä määritelmä. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys vaan yleisen rasismimääritelmän yksiselitteistä tulkintaa.

Taloutta, tulonjakoa, asumisjärjestelyjä, byrokratiaa, lakia, sosiaalisia palveluja ja niin edelleen voi kritisoida olematta rasisti, mutta ei niin, että tämä kohdistuu jonkun syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään tahi kansallisuuteen ja aiheuttaa erottelua, poissulkemista tai sellaista etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on yhdenvertaisuuden tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla elämän alalla. Tämä on erittäin yksiselitteistä ja selvää.

Jos halutaan olla oikeudenmukaisia, niin kritiikin kuin siitä mahdollisesti seuraavan käytännönkin on oltava sellaista, että se koskettaa kaikkia yhdenvertaisesti tai ei ketään. Tämä saattaa tietysti johtaa siihen, että rasistit – vältelläkseen ilmeisen rasisminsa ilmeisyyttä – alkavat epäloogisesti vaatia entistä tiukempia, universaaleja luokkaan ja sosiaaliseen asemaan liittyviä syrjintäkäytäntöjä säilyttääkseen kansalliset puhtausfantasiansa. Tällaisiin näkökulmamuutoksiin olen nimittäin törmännyt erinäisissä keskusteluissa rasistien kanssa, kun olen ensin osoittanut heidän ajattelunsa rasistisuuden. Kysymykseksi tietysti jää, onko luokkaan ja sosiaaliseen asemaan liittyvä syrjintä yhtään sen oikeutetumpaa kuin rasistinen syrjintä? No eipä se ole ei.

*

Loppukaneettina haluan ehdottaa kaikille maahanmuuttokriitikoille ja muille, joita asia koskee, eräänlaista järjenkäytön yleisille periaatteille pohjaavaa periaatesopimusta. Mitä jos ratkaisisimme tämän iänikuisen 'rasismia–ei rasismia' -jankkauksen vahvimman argumentin periaatteella? Eli että jos kukaan ei pysty esittämään maahanmuuttokritiikin ei-rasistisuudesta vahvempia argumenttia kuin mitä tässä olen sen rasistisuudesta todennut, on näkemykseni silloin hyväksyttävä vallitsevaksi asiaintilaksi kunnes toisin todistetaan ja sillä selvä. Se, joka ei sopimuksessa pysy on valehtelija ja vaietkoon ikuisesti, niin ei tarvitse varta vasten vaientaa.


P.S.:  Etnisin perustein tapahtuva syrjintä on Suomessa kielletty muun muassa perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa. Kielto ei kuitenkaan koske viranomaisten harjoittamaa ulkomaan kansalaisten erityiskohtelua silloin, kun se on lakiin perustuvaa. Esimerkiksi ulkomaalaisen maahan saapumista ja oleskelua voidaan rajoittaa, samoin kuin heidän yhdenvertaisuutensa toteutuminen on vajavaista tai jää kokonaan toteutumatta sellaisten universaaleiksi käsitettyjen perusoikeuksien suhteen, jotka liittyvät ihmisarvoiseen elämään, koulutuksen saantiin varattomuuden sitä estämättä, oikeuteen saada sosiaaliturvaa tai oikeutta tehdä työtä.

Kaikesta laillisuudesta huolimatta tällainen syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään tahi kansallisuuteen perustuva erioikeus on yhtä määritelmällisesti rasismia kuin kaikki muukin rasismi. Ja jälleen kerran, tästä on turha syyttää minua, sillä en ole näitä onnettomia periaatteita tai edes rasimimääritelmää luonut. Minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että perustuslaki on rasistinen ja kumoaa suurelta osin sellaiset syrjinnän vastaiset kansainväliset sopimukset, joihin valtiojohto on toisaalla sitoutunut.

Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet 8.3.2011 Euroopan poliittisten puolueiden peruskirjaan rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta. Sitoumuksen rasismimääritelmä on pääpirteiltään samansisältöinen yllä esittämäni YK:n määritelmän kanssa. Puolueiden sitoutuminen vahvistettiin 14.10.2015. Odotan toimia Perusuomalaisilta ja muilta hallituspuolueilta (kts. edellinen tekstini), mutta ennen kaikkea odotan toimia ihmisiltä. Vallitseva tilanne on epäjohdonmukaisuuden paraatiesimerkki.

P.P.S.: Ajankohtaisuuden takia nostan artikkelini argumentteihin läheisesti liittyväksi esimerkiksi Keskustan kansanedustaja Jari Lepän lausunnon, jonka mukaan "suurin osa Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista ei ole turvapaikan tarpeessa" (Yle 26.10.). Määritelmällisesti tällainen lausunto on selkeää rasismia, sillä se

1) kohdistuu turvapaikanhakijoihin (joka on kansalaisuuteen ja etnisyyteen perustuva kategoria) ja vielä erityisen ongelmallisesti siten, että se ei määrittele tarkemmin kenestä on kyse, vaan leimaa turvapaikanhakijoita yleisesti; sekä

2) välittää mielikuvaa, että tällä tarkemmin määrittelemättömällä joukolla ei ole yhdenvertaista oleskeluoikeutta maassa, vieläpä väittäen valtaosan turvapaikanhakijoista "tekevät keppihevosen tästä turvapaikanhakijastatuksestaan", eli epäille hakijoiden motiivien rehellisyyttä.

Lausunnossa mainitun turvapaikanhakija-statuksen takia Leppä levittää epäluuloa ja negatiivisia käsityksiä kaikkia turvapaikanhakijoita kohtaan ja näin tahtomattaankin nakertaa kaikkien turvapaikanhakijoiden yhdenvertaista asemaa sosiaalisesti ja mahdollisesti myös juridisesti.