Rajapolitiikka tappaa – satoja siirtolaisia hukkui Kreikan rannikolla

Siirtolaisia kuljettanut vene joutui merihätään ja upposi Kreikan rannikon edustalla tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 14.6.2023. Täyteen lastatussa kalastusaluksessa oli arvioiden mukaan noin 750 matkustajaa. Toistaiseksi hukkuneita on löytynyt 78 ja pelastetuksi on saatu 104. Tarkkaa lukemaa kuolleista tuskin koskaan saadaan. Vanhukset, naiset, lapset ja moni muu matkustivat kertoman mukaan sisällä ruumassa, johon heidän epäillään jääneen loukkoon. Hylky on painuneena yhteen Välimeren syvimmistä kohdista mukanaan arviolta 500-600 hukkunutta matkustajaa.

Kyseessä on yksi kaikkien aikojen tuhoisimmista haaksirikoista Välimerellä. Onnettomuudesta ei kuitenkaan voi puhua sillä tämä, kuten moni muukin haaksirikkoon päättyvä venematka, on EU:n ja alueen valtioiden määrätietoisen raja- ja maahanmuuttopolitiikan tulosta. Välimereen on tilastojen mukaan hukkunut vuoden 2014 jälkeen yli 25 000 siirtolaista, ja lukema on arvioiden mukaan korkeampi, sillä useat tapauksista eivät päädy tilastoihin.

EU johtajien erittäin kyyniset kommentit pyrkivät parhaillaan kääntämään tapahtumat entistä jyrkemmän maahanmuuttopolitiikan eduksi. Puheenvuoroissa painottuu ihmissalakuljetuksen kitkeminen ja erilaisista hankkeet, joilla pyritään rajoittamaan entisestään siirtolaisten perusoikeuksia sekä luomaan lisää kontrollin mekanismeja EU-rajoilla sekä unionin naapurimaissa Euroopassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. On kuitenkin hyvin tiedossa, että yritykset säädellä liikkuvuutta tällaisin keinoin on julkeasti ihmisyyttä vastaan ja tuottaa vain entistä suurempaa inhimillistä kärsimystä, kuten ovat tähänkin asti tehneet.

Ainoa ihmisarvon mukainen ratkaisu siirtolaisuuteen on turvallisten maareittien avaaminen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisääminen siirtolaisia vastaanottavissa yhteiskunnissa sekä rajat ylittävä solidaarisuus konflikti- ja kriisialueille.

Vapaa liikkuvuus on ihmisyyden syvintä ydintä. Yhteiskunnat jotka rajoittavat tätä ovat periaatteellisia tavalla, joka asettaa siirtolaisten ohella jokaisen vaaraan. Tällaisten yhteiskuntien kyky sopeutua vaikkapa ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muuttoliikkeisiin ja muihin yhteiskunnallisiin muutoksiin on katastrofaalinen.

Mutta valittaminen ei auta, tarvitaan muutos. Meidän on järjestäydyttävä sellaisten arvojen ympärille ja tavoilla, jotka mahdollistavat turvallisen ja vapaan liikkuvuuden ja inhimillisen elämän etnisyydestä tai sosiaalisesta asemasta riippumatta kaikille kaikkialla. Jos ja kun tämä vaatii yhteiskuntia muuttumaan, on yhteiskuntien muututtava. Käytännössä tämä eteen työskenteleminen voi tarkoittaa perimmäisten arvojen – oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon ja vapauden – aktiivista elvyttämistä tuomalla ne vastavoimaksi kaikkiin rasistisia ja nationalistisia sävyjä sisältäviin keskusteluihin ja tilanteisiin.

Pinnallinen arvokeskustelu, rasismi ja nationalismi ovat se ideologinen pohja, joka ylläpitää rajoilla tapahtuvaa väkivaltaa. On oleellista painottaa, että jakolinjojen ihmisten välillä ei tule missään tapauksessa perustua ihmisen alkuperään, kansalaisuuteen, ihonväriin, uskontoon tai elämäntilanteeseen vaan ihmisen ainoa mitta on hänen tekonsa. Niinpä tappavan maahanmuuttopolitiikan mahdollistavat päättäjät tulee saada jokaisesta kuolleesta tai vaurioitetusta ihmisestä vastuuseen sen sijaan, että ihmisiä ajetaan heidän täysin oikeutettujen elämänvalintojen, pakenemansa uhan tai vaikean elämäntilanteen takia kärsimykseen ja kuolemaan.