Siirtolaisia kuljettanut vene joutui merihätään ja upposi Kreikan
rannikon edustalla tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 14.6.2023.
Täyteen lastatussa kalastusaluksessa oli arvioiden mukaan noin 750 matkustajaa.
Toistaiseksi hukkuneita on löytynyt 78 ja pelastetuksi on saatu 104.
Tarkkaa lukemaa kuolleista tuskin koskaan saadaan. Vanhukset, naiset,
lapset ja moni muu matkustivat kertoman mukaan sisällä ruumassa, johon
heidän epäillään jääneen loukkoon. Hylky on painuneena yhteen Välimeren
syvimmistä kohdista mukanaan arviolta 500-600 hukkunutta matkustajaa.
Kyseessä on yksi kaikkien aikojen tuhoisimmista haaksirikoista Välimerellä. Onnettomuudesta ei kuitenkaan voi puhua sillä tämä, kuten moni muukin haaksirikkoon päättyvä venematka, on EU:n ja alueen valtioiden määrätietoisen raja- ja maahanmuuttopolitiikan tulosta. Välimereen on tilastojen mukaan hukkunut vuoden 2014 jälkeen yli 25 000 siirtolaista, ja lukema on arvioiden mukaan korkeampi, sillä useat tapauksista eivät päädy tilastoihin.
EU johtajien erittäin kyyniset kommentit pyrkivät parhaillaan kääntämään tapahtumat entistä jyrkemmän maahanmuuttopolitiikan eduksi. Puheenvuoroissa painottuu ihmissalakuljetuksen kitkeminen ja erilaisista hankkeet, joilla pyritään rajoittamaan entisestään siirtolaisten perusoikeuksia sekä luomaan lisää kontrollin mekanismeja EU-rajoilla sekä unionin naapurimaissa Euroopassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. On kuitenkin hyvin tiedossa, että yritykset säädellä liikkuvuutta tällaisin keinoin on julkeasti ihmisyyttä vastaan ja tuottaa vain entistä suurempaa inhimillistä kärsimystä, kuten ovat tähänkin asti tehneet.
Ainoa
ihmisarvon mukainen ratkaisu siirtolaisuuteen on turvallisten
maareittien avaaminen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisääminen
siirtolaisia vastaanottavissa yhteiskunnissa sekä rajat ylittävä
solidaarisuus konflikti- ja kriisialueille.
Vapaa liikkuvuus on ihmisyyden syvintä ydintä. Yhteiskunnat jotka rajoittavat tätä ovat periaatteellisia tavalla, joka asettaa siirtolaisten ohella jokaisen vaaraan. Tällaisten yhteiskuntien kyky sopeutua vaikkapa ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muuttoliikkeisiin ja muihin yhteiskunnallisiin muutoksiin on katastrofaalinen.
Mutta
valittaminen ei auta, tarvitaan muutos. Meidän on järjestäydyttävä
sellaisten arvojen ympärille ja tavoilla, jotka mahdollistavat
turvallisen ja vapaan liikkuvuuden ja inhimillisen elämän etnisyydestä
tai sosiaalisesta asemasta riippumatta kaikille kaikkialla. Jos ja kun
tämä vaatii yhteiskuntia muuttumaan, on yhteiskuntien muututtava.
Käytännössä tämä eteen työskenteleminen voi tarkoittaa perimmäisten
arvojen – oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon ja vapauden – aktiivista
elvyttämistä tuomalla ne vastavoimaksi kaikkiin rasistisia ja
nationalistisia sävyjä sisältäviin keskusteluihin ja tilanteisiin.
Pinnallinen
arvokeskustelu, rasismi ja nationalismi ovat se ideologinen pohja, joka
ylläpitää rajoilla tapahtuvaa väkivaltaa. On oleellista painottaa, että
jakolinjojen ihmisten välillä ei tule missään tapauksessa perustua
ihmisen alkuperään, kansalaisuuteen, ihonväriin, uskontoon tai
elämäntilanteeseen vaan ihmisen ainoa mitta on hänen tekonsa. Niinpä
tappavan maahanmuuttopolitiikan mahdollistavat päättäjät tulee saada
jokaisesta kuolleesta tai vaurioitetusta ihmisestä vastuuseen sen
sijaan, että ihmisiä ajetaan heidän täysin oikeutettujen
elämänvalintojen, pakenemansa uhan tai vaikean elämäntilanteen takia
kärsimykseen ja kuolemaan.