Sarastus murroksessa

Verkkolehti Sarastuksen linja käy entistä sekavammaksi. Tuoreena osoituksena tästä on fasisti Kai Murroksen hurmoksellisen puheen julkaiseminen. Murroksen sanat ovat juuri sitä göbbelsmäistä kansankiihotusta ja sananhelinää, joka saa aatetoverit hihkumaan kuorossa eläköönvoittoa! luullen, että kyse on jostain suuresta & mahtavasta, tajuamatta kuitenkaan mitä provokaattori sanoo. Autetaan hieman ja riisutaan tekstistä sen rönsyilevä estetiikka ja katsotaan mitä tekstissä seisoo, vai seisooko ollenkaan.

"Jos ajattelemme ja käyttäydymme kuin uhrit, ihmiset näkevät meidät uhreina (...). Meidän tulisi jo tänään luottavaisesti kiinnittää katseemme tulevaisuuteen, maailmaan jonka olemme päättäneet rakentaa, niin että myönteisestä tulevaisuudennäystämme tulee itseään toteuttava ennustus.”

”Ihmiset tarvitsevat visioita, ihmiset seuraavat visioita, ihmiset jopa kuolevat visioiden puolesta. (...) Liikkeemme kannalta on elintärkeää, että mekin osaamme kertoa vaikuttavan tarinan.”

”Vain menestyksestään vakuuttuneet voivat saada muutkin vakuuttuneiksi ja innostaa heitä liittymään taisteluun. (...) Mikään ei synnytä menestystä paremmin kuin menestys!”

”Jos sanomamme on esteettisesti riittävän innostava, ihmiset hyväksyvät visiomme tulevaisuudesta ja alkavat haluta sitä enemmän kuin mitään muuta. ”

”Kansallisen vallankumouksen on oltava tyylin vallankumous. Uuden eurooppalaisen nationalismin on oltava provokatiivista, seksikästä, terävää ja avantgardistista.”

Murroksen resepti nykypäivän fasisteille perustuu eräänlaisiin ”mielen perustuslakeihin”, joilla uusi huominen tehdään todelliseksi. Näitä ovat mm. uskomusten laki: "kaikki mihin uskot tunteen voimalla, muuttuu todellisuudeksi"; odotusten laki: "mistä tahansa, mitä odotat varmasti, tulee itsensä toteuttava ennuste"; vastaavuuden laki: "olet sitä mitä näytät". Jos ihminen siis haluaa voittaa, niin hänen pitää vain näyttää ja käyttäytyä kuin voittaja. Lisäksi hänen on uskottava asiaansa vahvasti - ja usko muuttuu todellisuudeksi. Ajatus on voluntaristinen: mitä ikinä tahdotkin, se toteutuu.

Edellinen kategorisointi oli Heikki Mäki-Kulmalan kirjasta "Näin puhui Sarasvuo", joka käsittelee kriittisesti Jari Sarasvuon ja muiden business"valmentajien" tyhjää retoriikkaa.  Murroksen kauppakorkea pojilta omaksumat "mielen lait" johtavat juurensa amerikkalaisten menestysuskovaisten raamatuista, "jotka nojaavat vahvasti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Yhdysvaltalaiseen henkiparannusliikkeeseen, jonka keskeinen hahmo oli esim. Ralph Waldo Trine (1866-1958). Samaa perua on tieteiskirjailija Ron Hubbardin (1911-1986) perustama uususkonto skientologia", Mäki-Kulmalaa niin ikään lainaten.

Murroksen ja Sarasvuon jakamaa logiikkaa seuraillen voisi – Blaise Pascalia mukaillen – ajatella, että kunhan hoilaat maammelaulua, resitoit perustuslakia ja Kalevalaa nokiat jalassa citymarketin edessä sinusta tulee aito suomalainen.

Fasistien käsitys pedagogiikasta perustuu indoktrinaatioon eli metodiin, jossa tietoa siirretään opettajalta oppilaalle, mutta sitä ei koskaan arvioida kriittisesti saatika omaksuta. Kantin mielestä tämä johtaa ikuiseen älylliseen alaikäisyyteen. Tämä lienee tarkoituskin.

Mutta palataanpa fasistien Sarasvuohon.

”Meidän täytyy antaa vaikutelma, että nationalistit ovat (...) ajatushautomo, jossa nerokkaat mielet laativat suunnitelmia ja strategioita tulevaisuutta varten.”

”Jos tahdomme onnistua, meidän on nähtävä nationalismi tuotteena joka voidaan panna houkuttelevaan pakkaukseen, muuttaa kuumaksi brändiksi ja myydä massoille.”

Mitä tällä fasistibrändillä sitten halutaan saada aikaiseksi? Aito nationalistinen vallankumous? Miten sama banaali pinnallisuus, jota kapitalismi harjoittaa aivopestäkseen ihmisiä – ja mikä fasistien mielestä on pilannut kansallisen kulttuurin – voisi pelastaa nationalismin? Ei voikaan. Projektilla on ilmeinen tarkoitus epäonnistua, mutta siitä huolimatta yrittää manipuloda lauma kaheleita tappamaan ja kuolemaan Murroksen ja muiden kiihottajien mieliksi.

”(S)euraava eurooppalainen sukupolvi astuu esiin, täysin tietoisena siitä että elämän tarkoitus on tappaa vihollisia. Nämä nuoret (...) ymmärtävät että heidän on vuodatettava verta tai menetettävä identiteettinsä. (...) Nuorisostamme tulee kuolema, maailmojen tuhoaja, ja jos heidän kohtalonaan on tehdä äärimmäisiä rikoksia (...), meidän on pidettävä sitä heidän äärimmäisenä uhrauksenaan.”

Tämäpä urhoollista Murros! Vastaavaa suoraselkäisyyttä löytyy vain Vastarintaliikkeen aktivisteilta. 

Murroksen paatos on pelkurimaista yllyttämistä, jolla yritetään provosoida nuoret tekemään rötöksiä isojen poikein puolesta, mutta myös sisällöllisesti ristiriitainen. Kuten aikaisemmin kävi ilmi, Murros haluaa, että nationalistit eivät ole ja käyttäydy kuin uhrit, mutta tämän toteutuminen vaatii heiltä kuitenkin äärimmäisiä uhrauksia. Tämä tyhmyyden todistus panee mietittimään mitä nuoret ja kansa ylipäätään merkitsee Kai Murrokselle? Ei mitään. Ihmisellä ei ole muuta arvoa kuin olla persoonattomaksi aivopesty pelinappula suuruudenhullun eliitin sadistisessa nationalismileikissä. Ihminen on kauraa, joka nousee ja kaatuu käskystä, silloin kun Pomo niin haluaa. Eikä tämä riitä, täytyy olla vielä ylpeä ja kiitollinen. Tämä on kuin 1800-luvun tehtaanomistajan puhetta.

”Koska paneurooppalainen aikakausi tulee olemaan sivilisaatiomme uusi huippukohta, kaikki on suunniteltava uudelleen: miltä kotimme, julkiset rakennuksemme, kaupunkimme, siltamme, tehtaamme, taideteoksemme, vaatteemme ja yksinkertaiset arkiesineemme näyttävät. (…) Paneurooppalainen aikakausi on uusi renessanssi ja valistus, sitä tullaan pitämään uutena klassisena kautena Rooman valtakunnan jälkeen.”

Vallankumouksen tähden nuorten on ensin taisteltava ja kuoltava. Kun homma on hoidettu, väki täytyy valjastaa uuden valtakunnan rakentamiseen. Tämä ei tarkoita vain uusia työpaikkoja – kuten Keskusta asian ilmaisisi – vaan raadantaa työleireillä ja tehtaissa, jotta kodit, rakennukset, tehtaat, sillat, taideteokset, vaatteet ja arkiesineet syntyvät. Jonkunhan se kaikki kukoistus täytyy rakentaa ja ylläpitää. Koska nationalistisen paneurooppalaisuuden voisi kuvitella suhtautuvan nuivasti globalisaatioon, työvoiman täytyy tulla Euroopan sisältä. Tässä feodalismin ja teollistumisen alkuaikojen fuusiossa on taatusti aineksia uuteen tyylikääseen avantgardeen, jota Murros peräänkuuluttaa.

Kummallista, että Murrokselta ex-marxilaisena on unohtunut millaisella työjaolla Imperiumeja on kautta aikain rakennettu. Egypti, Rooma, Aleksanterin Kreikka jne. olivat nimenomaisesti eliitin hallitsemia orjayhteiskuntia, jossa loisto rakentamiseen uhrattiin uskomaton määrä ihmistyövoimaa. ”Mahtavuus”, joka pystytettiin sukupolvien riistolla, kurjuudella, sorrolla ja näännytyksellä ei liiemmin kostuttanut työläisiä, ei, vaikka pari tuhatta vuotta myöhemmin näille klassisille kausille annettiin paneurooppalaisten nationalistien varaukseton arvostus. Murroksen unelmassa herrarotu on lauma alistettuja orjia.

”Liikkeessämme on oltava kyse rakkaudesta, elämästä ja seksistä.”

Mitä näille systeemin orjille sitten luvataan? Vapauden tai  sijaan Murros tarjoaisi "aitoutta", "tyyliä" ja seksiä.

Oli miten oli, nuoret on siis tarkoitus huumataa ideologian murskattaviksi ylevillä mielikuvilla siitä, että kuoleminen ja kärsimys eliitin takia on hienoa ja ylevää. Tämä ei poikkea juuri siitä mitä kapitalismi on vuosikymmeniä tarjonnut: ruumiin, sielun ja elinvuosien uhrausta tyhjälle, mutta hienosti estetisoidulle unelmalle. Toden totta, mikä erottaa uuden eurooppalaisen nationalismin kapitalismista? Eroja toki löytyy, mutta löytyy myös nähtävästi valtavasti yhtäläisyyksiä. Tulen pohtimaan tätä enemmän tulevissa kirjoituksissani.

”Marxilaisuuden vahvuus oli siinä, että se lupasi ihmisille voittoa huolimatta siitä kuinka hankala kulloinenkin tilanne oli.”

Marxilaisuuden vahvuus ei ollut siinä, että se lupasi voittoa, kuten Murros väittää, vaan siinä, että se ensimmäisenä poliittisena liikkeenä lupasi työläisille valtaa sekä se lupasi kenkiä porvarit, kapitalistit ja sortajat maanrakoon. En totea tätä brändätäkseni neomaxismia vaan nostaakseni esiin vallankumouksellisen liikehdinnän idean, joka fasisteilta on unohtunut. Useimmat vallankumoukset – kansallissosialistista lukuun ottamatta – ovat pyrkineet tarjoamaan sorretulle väelle vapautta ja valtaa. Kaikista epäonnistumisista huolimatta tämä on ollut se syy miksi ihmiset ovat saatu nousemaan herroja vastaan. Murros ja fasisiti pyrkivät päinvastaiseen. He haluavat orjuuttaa ihmisen, hävittää subjektin ja synnyttää ylhäältä ohjatun aivottomien klanipäiden massan, jota eliitti manipuloi sarasvuolaisella retoriikalla kohti kuolemaa – omaa ja muiden.

Suunnatonta pelkurimaisuutta osoittaa se, että Murroksen paatoksessa rikoksiin usutetaan juuri nuoria. Jos Murros ja muu Sarastuksen porukka on niin kiimaisia verestä ja kuolemasta, he voisivat pitää sadistiset fantasiat omana tietonaan ja osoittaa aatteensa suuruutta ja voimaa uhraamalla hurmaisissa orgioissa itsensä.

”Nationalismia vaivaa tappiomielialan ja kyynisyyden rutto.”

Nationalismia vaivaa myös moni muu – eikä vähiten nämä Murrokset ja muut oman elämänsä sankarit.

***

Jk.: Huvittavaa tässä on, että googlen mainosmasiina oli osannut laittaa artikkelin loppuun erään partakonefirman mainoksen, jossa pälvikaljuinen David Crosbyn näköinen parturi ajaa skinin näköisen juntturan parran. Ehkä Sarastus on sittenkin vain fasisteille tarkoitettu partakonemainos?

***

Kaikki sisennetyt lainaukset ovat Kai Murroksen tekstistä "Asenne aseena".