Suomen vastarintaliikkeen maailmankatsomuksen pähkinänkuorista

SVL julkaisi nettisivuillaan katsauksen maailmankatsomukseensa. Arvatenkin aiheessa riittää suorimista ja niin ikään siitä voisi kirjoittaa kymmeniä toinen toistaan erinomaisempia tekstejä. Ehkä joku päivä näin teekin. Koska yritän pitää tekstit siedettävän pituisina, nostan tällä kertaa esiin vain joitain ajatuksia heidän rotukeskeisestä ihmiskuvasta.

Suomen vastarintaliike harmittelee, että monet ”kansallismieliset” liikkeet ovat hylänneet rotukeskeisen ajattelun. SVL:n mielestä tämä on epätieteellistä. He näkevät, että ihmislaji on jakautunut roduiksi, joilla on toisistaan eroavat ominaisuudet. ”Tämä heijastuu kulttuureissa, tieteellisessä kehityksessä ja yhteiskuntamalleissa, jotka ovat kaikki ratkaisevasti erilaisia aasialaisen, eurooppalaisen ja afrikkalaisen rodun vaikutuspiirissä.” 

SVL:n väittämän tieteellisyyteen ei voi ottaa kantaa ennen kuin he kertovat mihin tutkimuksiin viittaavat. Ylipäätään en suosittelisi natseille ”rotutieteellistä” lähestymistapaa ihmiskuvansa lähtökohdaksi. Sanon tämän siksi, että rotutiede ja sen merkityksen arviointi johtaa väistämättä erittäin monimutkaisten filosofisten kysymysten äärelle ja pahoin pelkään, ettei natseilla ole niihin mitään annettavaa – ei ainakaan toistaiseksi ole ollut. Samoin epäilen vahvasti natsien pyrkimyksiä tieteelliseen objektiivisuuteen – tämä on tosin oma ennakkoluuloni, mutta voimassa niin pitkään kunnes toisin todistetaan. 

Filosofiset hankaluudet alkavat havainnosta, että koska rodulliset tekijät eivät sinällään tuota tietynlaista yksilöä ja anna hänelle automaattisesti jotain tiettyä ihmiskuvaa, joudutaan rotukeskeinen ihmiskuva tietoisesti tekemään. Niinpä se minkä luullaan olevan rodullista onkin pohjimmiltaan kulttuurillista. Tämä natsien rotuteoriassa piilevä lähtökohtainen paradoksaalisuus antaa aihetta epäillä heidän ajattelun kestävyyttä myös jatkoa ajatellen. 

Koska mitään naturalistista biologista subjektia ei heillä selvästikään ole tarjota, joutuu rotukeskeinen ajattelu ottamaan lähtökohdaksi ihmisen, joka väitetyistä rodullisista lähtökohdista huolimatta näyttäisi pystyvän toistamaan mitä hyvänsä olemassa olevaa tieteellistä, kulttuurillista tai yhteiskunnallista mallia. Toisin sanoen, vaikka rodullisilla ominaisuuksilla olisi osuutta kulttuurien, tieteiden ja yhteiskuntien syntyyn, vaikuttaa siltä, että kulttuurilla, tieteillä ja yhteiskunnalla ei ole rodun näkökumasta merkitystä ihmiselle.

Antakaahan kun selitän selkeämmin: aasialainen pystyy täysin toistamaan eurooppalaista tai afrikkalaista kulttuuria, tiedettä ja yhteiskuntamallia jos on esimerkiksi lapsesta saakka kasvatettu siihen, sama pätee eurooppalaisiin ja afrikkalaisiin. Tämä havainto tarjoaa teoreettisen mahdollisuuden sille, että kulttuurien, tieteiden ja yhteiskuntien muodostumiseen voi yhtä lailla olla myös ei-rodullisia syitä, ja antaa hyvät syyt epäillä, että nämä syyt ovat olleet rotua keskeisemmässä roolissa kulttuurien kehityksessä. Todisteeksi riittänee, että tietyn rodun keskuudessa esiintyy – ja on kautta historian esiintynyt – toisistaan ratkaisevasti poikkeavia kulttuureja, tieteitä ja yhteiskuntamalleja. Mikä on siis rodun merkitys, jos se ei näyttäisi vaikuttavan käytännössä mihinkään? Tässä natseilla on vaikea pähkinä särjettävänä. Olisin kiinnostunut kuulemaan tästä lisää, jos natseilla olisi esittää analyysia aiheesta. 

Entä rotuopin normatiivisuus – eli jonkin rodun paremmuus tai huonous verrattuna toisiin? Mihin näyttöihin perustuen SVL toteaa ylpeänä, ”että valkoinen rotu on kautta historian kulkenut tieteellisen, kulttuurillisen ja ruumiillisen kehityksen kärkijoukossa”. Mitä on kehitys? Jos valkoinen rotu on ylivertainen, miksi natsien täytyy koko ajan todistella sen erinomaisuutta? Kuinka ruumiillisesti, kulttuurillisesti ja tieteellisesti ylivertainen rotu on onnistunut sössimään kaiken: pilaamaan luonnon, aiheuttamaan ilmastokriisin, lankeamaan kristinuskoon ja kapitalismiin, tunaroimaan toisen maailmansodan, levittämään suuruudestaan vain kaikkein surkeimmat ilmiöt – kulutuskulttuurin, postmodernin subjektin ja aivottoman viihteen – globaaleihin mittasuhteisiin? Miten älyssään ylivertainen valkoinen rotu on onnistunut höyrähtämään liberalismiin, humanismiin, marxismiin, opportunismiin, monikulttuurisuuteen ja kaikkiin muihin fasistien pelkäämiin paheisiin ja vaihtamaan viisautensa näihin juutalaisten harhaisiin oppeihin? Miksi valkoinen rotu häviää juoksukilpailuissa mustalle miehelle ja donkkaa huonommin? Miksi ylivertainen valkoinen rotu täytyy pelastaa jos se kerran on niin ylivertainen?

Niinpä, tämän pähkinän sisällä on ydin, jota voisi kutsua natsin virhepäätelmäksi. Natsifilosofi Martin Heidegger joutui häpeissään toppuuttelemaan tovereitaan heidän alkaessa vaahtoamaan arjalaisuuden ylivertaisuudesta. Älykkäänä ihmisenä Heidegger tajusi, että tällä he vain laulavat itseään syvemmälle suohon.

Retorisesti natsien ajattelu kompuroi juuri biologisen ja kulttuurillisen tason jatkuvassa sekoittamisessa – se mikä pitäisi perin pohjin analysoida juuri kulttuurillisesti töpätään löysällä rasistisella selityksellä. Toisaalta jos naturalismi otetaan lähtökohdaksi, silloin kaikki täytyy myös hyväksyä sellaisenaan eli luonnollisena – kapitalismi, sekoittuminen ja ympäristötuho mukaan lukien. Rotukeskeisyyden naturalismi vie pohjan oikeastaa koko natsien ideologiselta projektilta väittäen, että sosiaalinen todellisuus on pohjimmiltaan rodullisten tekijöiden tuotos, ei kulttuurillisten ja ideologisten kamppailujen. Eipä ihme, että natseilta ei löydy minkäänlaista kapitalismianalyysiä...

Natsi tietysti syyttää kaikesta juutalaisten salaliittoa ja epäpuhtaita vaikutteita. Mutta se ei riitä. Miten valkoinen rotu on voinutkaan haksahtaa juutalaisten ansaan? Eikö tämä ole merkki valkoisen rodun heikkoudesta? Eikö se osoita, että juutalainen on sittenkin nokkelampi? Entä toisten etnisten ryhmien ja kulttuurien leviäminen valkoisen rodun Eurooppaan? Eikö se osoita valkoisen rodun kulttuurin olevan heikko ja vaikutteille altis? Historiaa tutkimalla voidaan kuitenkin havaita, että eivät ne juutalaiset nyt ihan joka paikassa ole olleet häärimässä. Toisaalta ”puhtaat” suomalaiset eivät osoita minkäänlaista erinomaisuutta – ei  työssä ei viihteellä – vai onko minulta jäänyt jotain huomaamatta?

Voisiko sittenkin rotukeskeisen ajattelun hikinen suosio johtua siitä, ettei rodulla ole paskan vertaa väliä sosiaalisessa todellisuudessa? Voisiko olla, että ihmiset tekevät valintoja sen takia, minkä näkevät ja kokevat vastaavan heidän haluihin ja tarpeisiin tai että heitä kenties vaan huvittaa tehdä niin?

Jos rotuajattelussa on jostain syystä pakko roikkua, olisi älyllisesti rehellisempää myöntää, että rodun tärkeyteen uskotaan tai asioiden epäillään olevan niin tai näin, sen sijaan, että juusotahvanaiset alkavat laskettelemaan mitä sattuu totuuksina. Tämä tietysti horjuttaisi koko ideologian pohjaa, mutta olisi osoitus natsien peräänkuuluttamasta biologisesta kyvystä älykkyyteen. Mutta pelkkien uskomusten tai epäilyksien perusteella ei oikein voi puukottaa ulkomaalaisia, tehdä tuhopolttoja tai kaasuiskuja – joissa kiteytyy tyhjän natsi-ideologian todellinen olemus: selittämätön ahdistus ja viha.

Ja tätä voisi jatkaa loputtomiin.